Veturitalli.Net

Tervehdys,
Olen uusi fooruminne jäsen ja esitän kysymyksen:
Pidättekö DDR:n aikaisia PIKO tuotteita laadukkaina - niin laadukkaina, että niitä kannattaisi ´tosissaan` aloittaa keräillä. Itselläni sitä kalustoa on kertynyt kohtuu paljon.

Höyryveturimies

Yleensä ottaen DDR aikaiset Pikon tuotteet eivät kovin laadukkaita olleet länsimaisiin valtamerkkeihin verrattuna. Esim. Pikon DDR vaunuissa on liki järjestäin kovin onnettomat pyörät. Jos niitä aikoo käyttää ihan liikkuvana kalustona, niin on syytä vaihtaa pyöräkerrat. Vetureiden voimansiirto ja moottorikin oli melkoisen "roheeta" tekoa ja äänet sen mukaisia. Poikkeuksia voi tietenkin olla.

Mutta tuo kysymys, kannattaako niitä keräillä onkin vaikeampi. Eihän keräilytavaran suinkaan laadukas tarvitse olla. Keräily voi myös tapahtua nostalgiasyistä tai ihan vain harvinaisuuden johdosta.

Itse olen etsinyt N-skaalassa Lokakuun rautateiden vihreitä päivä-ja makuuvaunuja tyylin mitä käytettiin vielä ihan vähän aikaa sitten Hki-Moskova linjan Tolstoissa. Näitä Piko mm. valmisti mutta ovat eBayssa varsin hinnakkaita. Se on siis se Ostalgia joka puree.

Ps. Mitä mittakaava DDR-Pikosi on? Jos N:ää, niin ostan kyllä pois ellet niitä itsellesi halua jättää.

DDR:n aikaisen Pikon laatu vaihteli. Pääsääntö on, että muovityö oli erittäin hyvää: yksityiskohtia löytyy ja ne ovat monesti siroja. Maalaus on hyvälaatuista ja hyvin tehtyä, värit ja kiiltoaste peräti esikuvanmukaista. Kestää laatuvertailun vastaavan ajan länsimaiseen massatuotantoon verrattuna. Vaunuissa oli monesti valamalla valmistetut pyörät, joissa saattoi olla valuvikoja. Joissakin vaunuissa tosin oli sorvatut pyörät, joissakin muoviset metalliakseleilla. Kun laatua vertasi hintaan, oli hinta-laatu-suhde aikoinaan erinomainen. Kotoa löytyy yhä melkoinen valikoima DDR-aikaista Pikoa, jota ostin aikoinaan runsaasti sekä pojalleni että suomalaismallien aihioiksi.

Vetureiden mekaniikka oli Pikon heikko lenkki. Moottorit olivat melko alkeellisia ja voimansiirto väljähkö. Hyvällä puolssiajolaitteella veturit sai kuitenkin kulkemaan melko hyvin. Joskus saattoi joutua vaihtamaan rattaita tai siistimään hampaiden valujäysteitä. Höyryvetureissa oli usein muoviset kanget.

Pikon vanhoilla työkaluilla tehdään yhä vetureita ja vaunuja, tosin mekaniikka on järestään uusittu.

Pikon N-mittakaavan malleista ei kannata ihan noin vaan luopua. Kannattaa kartoittaa Keski-Euroopasta aluksi niiden arvo. Veikkaan, että niillä alkaa olla jo keräilyarvoa.

Tuosta muovityön laadusta olen kyllä eri mieltä. Kyllä se oli pääsääntöisesti rupuista ja yksityiskohdiltaan heikkoa. Tämä oman 1960-70 luvun kokemukseni mukaan kun sitä ihan paikanpäältä Jenasta ostin siellä opiskellessani. Toki poikkeuksiakin oli tai sitten meikäläiselle oli vain siunaantunut sitä heikompaa VEB-tuotantoa. Se pitää paikkansa, että mekaniikka oli liki kautta linjan rupuista.

Ei tuo DDR-Píkon kaluston hinta nyt edes Ostalgiamaassa vielä aivan pilvissä ole, esim. Saksan eBayssä N-matkustajavaunut menevät noin 10-30 euron kappalehintaan ja tavaravaunuja saa enempi ostaessa noin 5-7 euron kappalehintaan. DDR-Piko veturit kustantavat muutaman kympin. Sitä tarjontaa näkyy siellä edelleen riittävän!

Eräällä huutokauppasivustolla saa selville hinnat ja sen, että tavaraa pääsääntöisesti on saatavilla vielä yllinkyllin.

Vetureiden tekniikka on kuten sanottiin, huonohko, ajaa kyllä kohtuullisesti, mutta ääntä tulee (ei tarvitse itse asentaa erillistä ääntä!). Muovityö on hyvää mutta erittäin vaihtelevaa. Jos aikoo keräillä, kannattaa huolehtia, että alkuperäinen laatikko tulee mukaan, suurelta osalta juuri se puuttuu. (tuntuu nostavan arvoa noin 30%)

Keräilysivuja selaillessa löytyy sitten myös joitain harvinaisia PIKOn (N) malleja, joilla tällä hetkellä jo mukavasti keräilyarvoa (eli tekninen laatu saattaa olla jotain muuta luokkaa)

Ja pyöräkertojen uusimisesta - eihän oikea keräilijä voi niitä virheellisiä valupyöriä vaihtaa!

DDR-aikaisen Pikon tuotantohan koostui useamman "itsenäisen" tehtaan tuotannosta. Tämähän näkyy hyvin Saksojen yhdistymisen jälkeisenä aikana: entisen alihankintaketjun tuottajat ovat jatkaneet itsenäisinä yrityksinä omilla nimillään. Tämä näkyi myös laatueroina, koska mitä ilmeisimmin jokaisella alihankkijalla oli vähän erilainen tapa tuottaa malleja, mm. varustaa vaunut hyvinkin erilaisilla pyöräkerroila. Pikollahan oli myös erittäin riisuttuja leluja, joiden yksityiskohdissa tai tekniikassa ei ole hurraamista.

Kokemukseni DDR-aikaisesta Pikosta sijoittuvat 1980-luvun tuotteisiin ja ne ovat mielestäni muovityön osalta yhä erinomaisia verrattuna vastaavan ajan länsimaisiin tuotteisiin — erityisesti hinta-laatu-suhdetta tarkasteltaessa. Mikäli muistan oikein, niin yhden Rocon G10-vaunun hinnalla sai kolme Piko-merkkistä G10-vaunua.

Vuonna 1987 järjestettiin Pienoisrautatiepäivät Helsingissä. Tätä varten painatettiin erikoisarja Pikon vaunuja: G10-vaunuja, joiden kyljessä on tapahtuman nimi ja järjestävän yhdistyksen logo. Näitä vaunuja saattaa vielä pyöriä harrastajien nurkissa. Itselläni on muutama sarja, eli kolmen vaunun laatikko, jossa kaksi G10 ja yksi kaljavaunu. Painatukset ovat vain G10-vaunuissa.

Sain ensimmäisen junaratani joskus ihan 1960-luvun alussa ja se oli Piko, ilmeisesti 1950 luvulla valmistettu. Valitettavasti se on jo hävitetty kuten kaikki muukin H0 kamani. Siinä Piko aloituspakkauksessa oli kuitenkin alla olevan tyyppinen pieni E69 sähköveturi. Lisäksi minulla oli muutamia Pikon matkustajavaunuja 1950 luvulta. Kuten kuvista näkee, ei laatu ja viimeistely kummoista ollut ja muovityökin oli aika kepulia:

1980-luvulla Piko ei todellakaan näyttänyt tuolta. Pitänee ottaa valokuvia Pikoistani iltasella tai viikonloppuna ja laittaa niitä tänne.

Kyllä 80- luvun Br 75 on aikamoinen rohjo. Ja mittasuhteiltaan näyttäisi olevan OO?. Kori ja mm. kampikoneisto ei niin detaljirikas. Hiukan olen suomalaistanut. Aluskehystä/raideväliä piti hiukan kaventaa, alkuperäinen toimiva rähisijämoottori mäkeen ja vähävirtainen Escap* tilalle. Kammentapit uusiksi, kun alkuperäiset lyhyinä ja kartiomaisina eivät tykänneet pysyä. Nyt mahdollisesti pitäisi vielä pyörät keskittää, saada vipotus pois, kyllä se siitä. Kuitenkin veturissa on hyvä toimintavarmuus ja kelvollinen muovirattaisto, sekä teräslevyrunko.
* Nyt laittaisin (viallisesta) CD-aseman/-soittimen moottorin! Valittava sellainen moottori, joka ottaa virtaa n. 20-30mA 12V:lla vapaana pyörien. Jos löytää moottoreita n. 50mA, niin ne käyvät 2- moottorikäyttöihin sarjaan kytkettyinä.