markku55 kirjoitti:
Suomessa käyttämämme tarrat on AINA painettu kirkkaalle kalvolle.
Koristelun ohuin yksityiskohta on outline, jonka leveys kapeimmillaan on n.0,5mm luokkaa, senkin alla pitäisi tuo valkoinen olla tulematta silti esille sen ulkopuolella.
En ole väittänyt mitään painoalueen pienuusasioista, vaan pelkästään siitä, voiko kirkkaalle kalvolle painaa valkoista ja mielipiteeni on, että kyllä voi.
Meidän koristelut on silkkipainolla toteutettu, miten nuo märkäsiirtokoristelut mm Taiwanissa pyöriimme painetaan, sitä en tiedä, mutta valkoista niissäkin on painettu.
Tuntuu siltä, että kaukoidässä koristelun tekemisessä on selvästi vähemmän rajoituksia, ja protorunkoihinkin syntyy käden käänteessä uudenlaiset koristelut ilman eri korvausvaatimuksia.
Kustannuksiahan niistä tietysti syntyy, ja ne on sitten leivottu itse sarjatuotantoon meidän maksettavaksi, mutta tuo synnyttämisen helppous, nopeus ja laatu on ällistyttävää.
Valkoisen painovärin käyttäminen eri painomenetelmissä ei siis ole mahdotonta (vaikka yhtä yleistä valkoisen värin käyttäminen painotöissä ei olekaan kuin tavanomaisten nelivärisarjan värien). Valkoista väriä käyttävät mm. lukuisat eritasoisia siirtokuvia painavat putiikit eri puolella maailmaa. Pienoismallien rakennussarjoja valmistavat lafkat ovat myös joskus painattaneet merkintöjä läpinäkyville tarroille (mm. Kibri). Tarran ongema on se, että kalvo on pienoismalln kokoisessa kohteessa liian paksu eikä se mukaudu yksityiskohtien päälle. Tästä uusin sovellus on painaa merkinnät joustavalle läpinäkyvälle vinyylille, kuten aikaisemmasssa
www.becc.co.uk -linkissäni vihjaisin. Laivamallarit käyttävät jonkin verran tätä menetelmää. Olen teettänyt tällä tavalla merkintöjä suomalaisiin puuvaunuihin, mutta toistaiseksi en ole vielä kokeillut tuotteiden toimivuutta laudoitetulla pinnalla.
Mikään ei tietenkään estä kokeilemasta valkoisten rautatiemerkkien painattamista läpinäkyvälle tarramateriaalille samaan tapaan kuin Markku55 on painattanut tarroja Helkaman fillareiden tarroihin (off topic: minulla on muuten Helkaman Oiva -fillari, eivätkä ne tarrat vanhemmiten kovin edustavilta näytä - iso-isältä perityn 1950-luvulla valmistetun norjalaisen fillarin maalaamalla toteutetut merkinnät sen sijaan ovat yhä timangia, samoin kuten äitimuorin DDR-läisen nilkkalumpion murskaajan).
Pienoismallien siirtokuvien painattaminen itse prosessina on helppoa, nopea ja laadukasta, koska kilpailu on kovaa. Hinnat ovat laskeneet samoin kuten minimipainosmäärät. Kaikki siirtokuvien tuottamiseen tarkoitetut erilaiset tunnetut menetelmät ovat siis myös suomalaisten käytettävissä. Ongelma ei siis ole se, etteikö palveluiden tarjoavia olisi. Ongelma on se, että suomalaisten rautatieaiheiden painattaminen siirtokuviksi on taloudellisesti kannattamatonta ja järjetöntä puuhaa - minimipainokset ovat yhä liian suuria Suomeen. Kuka haluaa oikeasti sitoa rahansa vähintään kymmeneksi vuodeksi varastoon? Jos taas arkit hinnoiteltaisiin sen mukaan, että tekijät saisivat rahansa takaisin esimerkiksi vuodessa, niin silloin arkit maksaisivat niin paljon, että harrastajat eivät niitä ostaisi. Vertailukohteeksi otettaisiin joku Micro Scalen monivärinen arkki, jota voidaan myydä alle kympillä tai peräti vitosella (kun niiden painosmäärät ovat tuhansia tai kymmeniä tuhansia). Painaminen tarroille ei poista tämä perusongelmaa: painokoneen käytössä on aina suhteellisen suuri kiinteä kustannus. Siksi painokoneen käyttäminen suosii suuria painoksia. Lukuisia siirtokuva-arkkeja vuosien varrella painattaneena ja niitä kaupanneena voin myös todeta sen, että rutinat hinnasta eivät ole kovin mukavaa kuunneltavaa. Kun tarpeeksi kauan niitä kuuntelee, niin tulee väistämättä mieleen se, että antaa muiden tehdä duunit ja kuunnella rutinat.
Perusongelma on siis vähäinen menekki ja maksuhaluttomuus. Tästä syystä siirtokuvien tulostuttaminen on varteenotettava vaihtoehto. Palveluntarjoajia on runsaasti ja ne myös toimivat. Pienoismallit.netissä on raportoitu käyttökokemuksista tulostuspalveluiden ostamisesta. Tulostuttamisen hinta on postikuluineen on luokkaa 20-30 euroa per A4-arkki. Yksikköhinta ei yleensä putoa, vaikka samasta aiheesta tulostettaisiin useampiakin aiheita. Tässä mielessä tulostaminen on tietenkin kalliimpaa kuin painattaminen (siis jos vertaillaan vain arkin yksikköhintaa). Tulostuttaminen antaa kuitenkin mahdollisuuden teettää eksoottisia ja yksilöllisiä merkintöjä, jolloin rahaa puuhaan sitoutuu vain joitakin kymppejä. Tosin tulostuspalveluidenkin hinnat saattavat järkyttää suomalaisia harrastajia: "Miten arkin tulostuttaminen voi maksaa noin paljon ja eikös palvelua voi lähempää ostaa kuin Hollannista" oli tänä syksynä kuulemani toteamus, kun toteutin erään kimppatulostushankkeen.
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
