Veturitalli.Net

Minkälaisilla kiteillä ja pakkeleilla teette kaluston paklaamisen?
Mistä ostatte pakkelin ja minkä merkkisiä olisi hyvä käyttää.
Onko hommassa jotain muuta huomioitavaa riittävän kuivumisajan lisäksi.

Lähemmäs 20 vuotta on tullut erilaisia pienoismalleja pakkeloitua. Aineet ovat kehittyneet vuosien varrella ja hyvin monenlaisia aineita eri valmistajilta on tullut kokeiltua. Nyt jo pidempään käytössä ovat olleet erinomaisiksi havaitsemani aineet:

Squadron Green Putty: Vihreä nopeasti kuivuva ja hyvin märkä- ja kuivahiottava mallikitti. Levittyy todella hyvin ja tasaisesti, on hienojakoista ja kiinnittyy mukavasti. Ei kutistu eikä halkeile kuivuessaan. Tasalaatuinen massa. Ostopaikkana ollut Tmi Kuivalainen, Helsinki

Gunze Mr.Surfacer 500/1000/1200 ovat käytössä pintojen tasoittamisessa, oikeastaan pohjamaalia jossa on mukana täyteainetta. 500 karkein, 1200 hienoin. Soveltuvat mm. pienten epätasaisuuksien siloitteluun. Levitys tapahtuu siveltimellä tai ruiskulla. Löytyy myös pienessä Spraypullossa karkeuksina 1000 ja 1200.

Gunze Mr.Dissolved putty. Nestemäinen kitti, levitys siveltimellä, helpompi hioa kuin Surfacerit koska on kittimäisempää. Käyttökohteet löytyvät tuubikitin ja surfacereiden välimaastosta ja mahtava keksintö paikkoihin joihin tuubikitin levittäminen ei lastalla onnistu. Gunzen tuotteissa myös ostopaikkana Kuivalainen.

Kittilastana olen käyttänyt perinteiseen askarteluveitseen kiinnitettyä talttamaista/tasapäistä askarteluveitsen terää.

Kokemusta löytyy myös mm. Revellin, Humbrollin, Gunzen, Tamiyan, Milliputin, Vallejon sekä muiden sekalaisten valmistajien kuten Tikkurilan tuubi- yms. kiteistä. Nämä aiemmin mainitsemani aineet ovat kuitenkin vieneet voiton ja paluuta ei vielä ole ollut. Toki kokeilen aina uusia vaihtoehtoja. Ehkäpä uusi valloittaja jonain päivänä saapuu tai sitten tiukentuvat kemikaalisäädökset kaatavat nämä hallitsijat...

Mihin materiaaleihin nuo kitit tarttuvat, ja jos tarttuvat, niin suoraan vai edellyttääkö pohjustamisen ensin?

Onko kukaan kokeillut sileäpintaisten matkustajavaunujen spaklaamista "puupintaisiksi"?
Eli ensin kerros kittiä, ja sitten "kampalastalla" tasaiseksi siten, että syntyy sopivan levyisiä uria sopivin välein?

Olen käyttänyt em. aineita hyvällä menestyksellä ainakin styreeniin (käsittää siis sekä "pitkän tavaran" että rakennussarjat), resiiniin, alumiiniin, messinkiin, eri puumateriaaleihin. Nämä tulivat äkkiseltään mieleen. Ja on kestänyt hyvin pienoismallikäytössä. En ole pohjustanut millään, pinnat on tosin suurimmaksi osaksi olleet pestyt ja rasvattomat. Pintaan on aina tullut maali joka omalta osaltaan suojaa.

Puuvaunun seinästä en mene sanomaan mitään, mutta panssarimallarit ovat käyttäneet kittejä ns. Zimmerit-pinnoitteen tekoon. Kyseessä on eräänlainen raidoitettu massaus panssarivaunun pinnassa. Tosin lopputulos on - ja pitääkin olla - paljon rouheamman ja ns. huolimattomamman näköinen. Raidoitus on painettu "leimasimella" tai taltalla tai vedetty sopivalla "kammalla" yms. aina tekijästä ja kuviosta riippuen.

Vähäisessä määrin olen kokeillut ja käyttänyt OIVA-pikasilotetta, pohjamaalin päällä. Pysyy kiinni ja on hiottavissa.

Ainakin eräällä sivulla Oiva Pikasilote oli luokiteltu liimoihin.
Ja tuotekuvauksessa luki seuraavaa: Soveltuu käytettäväksi puu-, rakennuslevy-, betoni-, rappaus- ym. pintojen osasilotukseen.
Käyttökohteet: Seinät, katot, ovet, ikkunapuitteet, kalusteet ym. sisätiloissa.
Ei kyllä ole mainittu muovia ja mitä muovi tarkalleen ottaen pienoismallivalmistajat käyttävät?

Saahan pakkelituubissa lukea mitä vaan. Mikään ei estä käyttämästä ennakkoluulottomasti mm. tuota pakkelia muihinkin kohteisiin. Ja olen toistaiseksi käyttänyt/ kokeillut pohjamaalin (valkea primer, esim. Motip) päällä. Jota taas on messingin ja resiinin päällä.

Täyteaineiden eli kittien valintaa ohjaa (ainakin) neljä perusominaisuutta: tartuntapa, täytaineena käytetyn partikkelin karkeus/hienous, kuivumistapa (vaikuttaa kutistumiseen) ja hiontaominaisuudet. Kittityyppejä on (ainakin) kolmea eriliaista: 1. selluloosa/asetooni tms. -pohjaiset yksikomponenttikitit, 2. kaksikomponenttikitit sekä 3. vesi tms. mietoon liuottimeen perustuvat kitit (akryyrilimassat, kevytsiloitteet jne.).

Pienoismallien viimeistelyyn ja täyttämiseen tarkoitetyt kitit ovat yleensä vaihtoehtojen 1 ja 2 mukaisia. Lähes kaikki ns. "muovirakennussarjat" on valmistettu polystyreenistä (joita niitäkin on lukuisia eri seoksia). Selluloosa/asetooni tms. voimakkaaseen liuottimeen perustuva kitti sulattaa tai pehmittää hieman polystyreenin pintaa, jolloin kitti tarttuu melko lujasti muovin pintaan. Lujalla tartunnalla on merkitystä, kun täytettään matalia notkelmia tai tehdään matalia korjaustäyttöjä. Kitin on siis kestettävä hiontaa, eli se ei saa irrota hiottaessa. Toinen yleinen rakennussarjojen raaka-aine on polyuretaanihartsi (=resiini), jolloin mm. kitin tartunta ei perustu pinnan sulattamiseen (koska hartsi kestää selluloosaohenteen), vaan voimakas liuotin tarttuu hartsipintaan samalla periaatteella kuin esimerkiksi pohjamaali. Jos malli on pohjamaalattua messinkiä, tarttuu em. kitti pohjaamaalin hyvin "sulattamalla" pohjamaalipintaa lähes huomaamattomasti. Hyvään tartuntapohjamaaliin tarttuvat ns. "heikommatkin" kitit.

Pienoismallikäyttöön tarkoitettuja kittejä on olemassa melkoisen runsas valikoima ja niiden ominaisuudet tunnetaan hyvin. J Pokin mainitsemat Gunzen valmistamat kitit ja täyttöpohjamaalit (Surfacer) ovat parhaimmasta päästä. Gunzella on myös polyuretaanihartsiosia varten tarkoitettu erityinen pohjamaali, mikäli ei halua käyttää oikeita autopohjamaaleja pohjustukseen. Squadronin Green Putty on myös erinomainen kitti, joka sopii moneen kohteeseen. Näiden kaikkien em. kittien (kuten myös yleensäkin pienoismallikittien) ominaisuus on kutituminen, mikä perustuu liuottimen haihtumiseen kuivumisprosessin aikana. Kittaus on siis tehtävä useampana ohuena kerroksena. Jos tämäntapaista kitti levittää kerralla paksun kerroksen, halkeilee kitti kuivuessaan. Kuivuminen tapahtuu monasti hyvin nopeasti (noin puolessa tunnissa - erojakin on), joten loppujen lopuksi kittaaminen on melko nopeaa.

Syvien kolojen kittaamiseen käytetään monasti kaksikomponenttikittiä, joka pienoismallikäyttöön valmistaa Milliput. Tätä on tarjolla useaampaa eri karkeusastetta. Itse en ole koskaan päässty sinuksi tämän kitin kanssa, jonka tartunta ei ole samaa luokkaa kuin vaihtoehdon 1. kittien. Milliputilla on kuitenkin omat uskolliset kannattajansa ja sen hyvä omininaisuus on olematon kutistuma ja paksuudesta johtuva hyvä muokattavuus.

Pienoismallikäyttöön tarkoitettujen kittien raekoko on erityisen hieno. Olennaistahan on, että kitatusta pinnasta saataisiin hionnalla täysin sileä ja muusta mallista erottumaton. Pienoismallikiteissäkin on tarjolla "standard", "fine", "extrafine" jne. -versioita, joista harrastaja voi kohteen mukaan valita. Gunzen kiteissä raekokoa ei käytännässä havaitse silmällä. Oikeiden autojen korjaamiseen, lasikuitutöihin tai remonttikäyttöön tarkoitetut kitit voivat ominaisuuksiltaan olla ihan käypää kamaa myös pienoismallikäyttöön, mutta tällaisten kittien raekoko voi olla liian karkea. Ns. "ei-pienoismallikäyttöön" tarkoitettuja kittejä, joita mallarit käyttävät ovat muistaakseni Tikkurilan lakkakitti (?) ja Presto. Ilmeisesti myös Plastic Paddingia on käytetty. En osaa niistä mitään sanoa, kun en ole niitä kokeillut (Prestoa on kaapissa, mutta tuubi on yhä korkkaamatta). Pienoismallit.net-sivustolla erialaisten kittien ominaisuuksista löytyy melko paljon kokemusperäistä tietoa — ohessa mm. hyvä esimerkki aihepiiriin liittyvästi keskustelusta http://www.pienoismallit.net/keskustelu ... een-stuff/

Oiva kevytsiloitetta olen käyttänyt remonttihommissa, mm. kipsilevyjen saumojen kittaamiseen. Tosin ei ole koskaan tullut mieleen käyttää sitä pienoismalleissa styrofoamista valmistettua maastoa lukuunottamatta. En siis osaa sanoa siitä mitään muuta, kuin että kipsilevyyn, puuhun ja styrofoamiin tarttuu, mutta raekoko vaikuttaa melko karkealta. Ennakkoluuloton on silti hyvä olla: kokeilemalla eksoottisempia aineita voidaan keksiä erinomaisia sovelluksia myös pienoismallikäyttöön - kuten puhdistetutn bensiiniin ja tolueenipohjaisten liuoteaineiden käyttö pienoismallimaalien ohentamisessa.

Kysyn vielä uudestaan, onko kukaan kokeillut kitin hyödyntämistä pinnan struktuurin tekemiseen, kuten esimerkiksi puuvaunujen paneeliverhouksen matkimiseen?
Terminologiasta hieman:
Petrikin pisti "sulattamisen" lainausmerkkeihin, sillä eihän kitit sulata vaan liuottaa perusmateriaalia, ihan samoin kuin sokerikaan ei sula kuumaan veteen, vaan liukenee siihen, no nyt on saivartelunkin tarve tyydytetty

H0-mittakaavassa yhden laudan leveys on 0,7 mm ja itse uran leveus on 0,1 mm. Tavallisin tapa on käyttää lautaseinän jäljittelyyn Evergreenin muovijäljitelmälevyä tai piirtää seinä ja syövyttää se messinkiin. 1970-luvulla (aikana ennen jäljitelmälevyjä) laudoitus "viirutettiin" (piikillä, puukolla tms.) aluksi lennokkivaneriin ja myöhemmin muovilevyyn. Mikään ei tietenkään estä käyttämästä kittiä, jos se tuntuu hyvältä tavalta.

Tuli vaan mieleen ratkaisu jossa spaklauskampaan asennetaan rivi partahöylän teriä ja sillä sitten syntyisi "helposti" puuseinää ilman syövytyksiä tai muita hankalia prosesseja.
Ok, nyt Petri kertoo kuinka helppoa on syövyttää, mutta meikäläisen ajatus on saada olemassa olevaan vaunun pintaan puujäljitelmää ja välttää kokonaan uuden kopan tekeminen.

Jos haluat laudoittaa saksalaisen vaunun, niin liimaa päälle Evergreenin laudoitusjäljitelmälevyä ja avaa ikkunat käyttäen saksalaisen vaunun ikkunoita ohjureina. Yhtä lailla saksalaisen muoviseinävaunun voi "viiruttaa" käyttämällä lentokonemallareiden suosimaa paneelikairverrustyökalua (scriber) tai kaapivaa veistä.

Paneloinnin tekemiseen tasoitteeseen; tasoitteen pitäisi olla hitaasti kuivuvaa, että olisi yhtä pehmeätä/tuoretta vaunun molemmissa päissä. Mikä olisi sopiva viirutustyökalu, rautasahan terä, tms. Ei tarvitse painaa syvälle tasoitteeseen*, tai tasoitteen läpi alkuperäiseen pintaan saakka (*joka pitäisi olla tasapaksulti laitettua) ja kun joka tapauksessa pitäisi knöölit hioa pois. Ja tasoitteen pitäisi kuivuttuaankin olla joustavaa. Jokin OIVA vaunun kyljissä saattaisi lohkeilla enemmissä taivutteluissa, varista pois vaunun vähänkin vääntyillessä..Olen Oivaa käyttänyt vain pienissä koloissa, ok. Että tällaisia ajatuksia.